Rutiini vai luovuus. Vapauttaako kaikkien tuntema ja jakama pelisysteemi
aikaa ja energiaa yllättäviin tilanteisiin ja ratkaisuihin? Vai
kahlitseeko uppiniskainen pelitapa yksilöiden luovuutta?
Kuka muu muka?
Manageripelissä
kenties ihmismieltä syleilevin viesti tietokoneelta voi olla "He scores
a tactical victory". Tietysti itsetietoinen koutsi kaivaa Tami- tai Van
Gaal -maisesti tarvittaessa esille faktan, että ilman systeemiä pelin
ratkaisseeseen henkilökohtaiseen yksilösuoritukseen ei olisi ajauduttu.
Usein
eurooppalaisiin joukkueisiin liitetään adjektiiveja kuten
järjestelmällinen ja organisoitu. Valmentajissa tunnutaan arvostavan
systeemiä - jopa leimallista pelitapaa. "Hän tuo
joukkueeseemme sitä ja tätä." Vastaavaan tapaan tietynlaiset
pelaajatyypit ja yksittäisten pelaajien ominaispiirteet saavat
joukkuejohtoa hehkuttamaan: "Ilman häntä emme olisi sitä tai tätä."
Historiasta osviittaa?
Katsotaanpas.
Vuonna 2004 Rehhagelin systima toi Kreikalle Euroopan mestaruuden.
Vuosina 2008 ja 2012 tikitaka à la Barça ja intohimoinen pallonhallinta
purivat. Valmentajina ensin Sñr sistema Aragonés ja sitten toinen
mokoma, Del Bosque.
MM-osastolla puolestaan vuonna 2002 brassien
luovuus ja Ronaldon tilannetaju ja maalivainu purivat. Scolari antoi valmentajana vapauksia erityisesti pelattaessa vastustajan kenttäpuoliskolla. Toisaalta vuonna 2010 Dungaa
moitittiin (etenkin latinomaissa) liiallisesta systeemikeskeisyydestä,
tylsyydestäkin. Brasilia oli jo liian "eurooppalainen".
Vuonna 2006 Italian
sinnikkyys ja usko jäi mieleen, mutta "big picturella" toi menestystä
Lippin "uusi catenaccio 2.0". No, maailmanmestaruus lopulta tuli
rangaistuspotkuilla...à la Gigi Buffon, Pirlo ja Grosso.
MM-kisat
2010 palauttivat Espanjan tikitakalla uskon
tinkimättömään pelitapaan. Silti Iniestan voittomaali oli luovuutta,
oikea-aikaisuutta, älykkyyttä ja sitä, että hän juuri oikeassa tilanteessa valitsee "työkalupakistaan" täysin oikean laukausvaihtoehdon. Jatkoaikamaali perustui silti toistoon, sahaukseen
ja systeemiin, pelitapaan, joka jauhoi. Ja jauhoi. Tiki. taka. Tikitaka.
Asiaan! Uskotko siihen, että valmentaja voi valita systeemin, että 'näin
pelaamme' ja pelaajat siihen uskoen ja sitä toteuttaen voittavat
turnauksen? Vai onko juju yksittäisten pelaajien ja tilannetajuisten
sommitelmien neroudessa, hetkessä? Carpe diem!?
Three Lions - Azzurri
Englanti-Italia
oli tämän kesän tähän mennessä paras, viihdyttävin ja yhtäaikaa myös
taktisin (lue: systeemikeskeisin) ottelu. Azzurri voitti 1-2. Ekassa
italialaismaalissa näkyi etukäteen sopiminen mutta myös tilannetaju.
Pirlon peliälystä saimme nauttia aina ottelun loppuhetkille asti. Ottelutulosta voi lähestyä myös jo kaksi vuotta sitten alkaneella uudella prandellimaisella Italialla.
Balotellin
voittomaalissa näkyi olohuoneisiin asti paitsi Marion jatkuva pyrkimys
tapahtumapaikalle myös Candrevan toistot. Oliko kyse saumattoman
hämäävästä, ainakin Bainesille riittäneestä, vaihdosta oikealta
vasemmalle jalalle, sujuvasta kaksijalkaisuudesta tai tarkasta
keskitysosumasta maalintekijän otsalohkoon vai väistyvän
Lazio-valmentaja Rejan kyvystä saada jo sarjakauden aikana irti
potentiaali tästä 27-vuotiaasta italianosta? Vai
ropiseeko systeemisade - eli oivallus hyödyntää italialaislaitureiden
vahvuuksia ja sopia etukäteen sopimista pelaamisesta laitojen kautta
takatolpalle - Cesare Prandellin laariin? Kenen neroutta - Candrevan
henkilökohtaista osaamista ja Balotellin fiksuutta hakeutua sinne
"where's the party at" vai Prandellin tirehtööriyttä?
Entäpä sitten loppuhetkillä Pirlon 20 cm syöttö Parololle laidassa, kun kaksi
valkopaitaa prässäsi ja kävi kiinni karvanaaman testicoli:in? 35-vuotias
kehäkettu siirsi pallon (nähtyään vastustajien lähestyvän jo metrien
takaa) käytännössä aivan viereen, mutta - ah - sitäkin ratkaisevasti.
Tätä voi selittää a) Pirlon tilannetajulla, b) hänen rutiinillaan
ajatella pelistä ja pelitilanteista tai c) valmentajan iskostamalla
systeemillä pelata palloa pienin askelin ja antaa aina se kuuluisa helppo syöttö lähelle.
Mitä mieltä sinä olet?
FCC / toimitus
1 kommentti:
Vaikea sanoa, kun ei tiedä mitä treenikentällä tapahtuu. Mutta kyllä tuollaiset Pirlon jätöt on minusta ihan pelaajan henkilökohtaisesta luovuudesta johtuvia.
Lähetä kommentti