sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Rutiinit vs. Luovuus

Rutiini vai luovuus. Vapauttaako kaikkien tuntema ja jakama pelisysteemi aikaa ja energiaa yllättäviin tilanteisiin ja ratkaisuihin? Vai kahlitseeko uppiniskainen pelitapa yksilöiden luovuutta?

Kuka muu muka?

Manageripelissä kenties ihmismieltä syleilevin viesti tietokoneelta voi olla "He scores a tactical victory". Tietysti itsetietoinen koutsi kaivaa Tami- tai Van Gaal -maisesti tarvittaessa esille faktan, että ilman systeemiä pelin ratkaisseeseen henkilökohtaiseen yksilösuoritukseen ei olisi ajauduttu.

Usein eurooppalaisiin joukkueisiin liitetään adjektiiveja kuten järjestelmällinen ja organisoitu. Valmentajissa tunnutaan arvostavan  systeemiä - jopa leimallista pelitapaa. "Hän tuo joukkueeseemme sitä ja tätä." Vastaavaan tapaan tietynlaiset pelaajatyypit ja yksittäisten pelaajien ominaispiirteet saavat joukkuejohtoa hehkuttamaan: "Ilman häntä emme olisi sitä tai tätä."

Historiasta osviittaa?

Katsotaanpas. Vuonna 2004 Rehhagelin systima toi Kreikalle Euroopan mestaruuden. Vuosina 2008 ja 2012 tikitaka à la Barça ja intohimoinen pallonhallinta purivat. Valmentajina ensin Sñr sistema Aragonés ja sitten toinen mokoma, Del Bosque.

MM-osastolla puolestaan vuonna 2002 brassien luovuus ja Ronaldon tilannetaju ja maalivainu purivat. Scolari antoi valmentajana vapauksia erityisesti pelattaessa vastustajan kenttäpuoliskolla. Toisaalta vuonna 2010 Dungaa moitittiin (etenkin latinomaissa) liiallisesta systeemikeskeisyydestä, tylsyydestäkin. Brasilia oli jo liian "eurooppalainen".

Vuonna 2006 Italian sinnikkyys ja usko jäi mieleen,  mutta "big picturella" toi menestystä Lippin "uusi catenaccio 2.0". No, maailmanmestaruus lopulta tuli rangaistuspotkuilla...à la Gigi Buffon, Pirlo ja Grosso.

MM-kisat 2010 palauttivat Espanjan tikitakalla uskon tinkimättömään pelitapaan. Silti Iniestan voittomaali oli luovuutta, oikea-aikaisuutta, älykkyyttä ja sitä, että hän juuri oikeassa tilanteessa valitsee "työkalupakistaan" täysin oikean laukausvaihtoehdon. Jatkoaikamaali perustui silti toistoon, sahaukseen ja systeemiin, pelitapaan, joka jauhoi. Ja jauhoi. Tiki. taka. Tikitaka.

Asiaan!
Uskotko siihen, että valmentaja voi valita systeemin, että 'näin pelaamme' ja pelaajat siihen uskoen ja sitä toteuttaen voittavat turnauksen? Vai onko juju yksittäisten pelaajien ja tilannetajuisten sommitelmien neroudessa, hetkessä? Carpe diem!?

Three Lions - Azzurri

Englanti-Italia oli tämän kesän tähän mennessä paras, viihdyttävin ja yhtäaikaa myös taktisin (lue: systeemikeskeisin) ottelu. Azzurri voitti 1-2. Ekassa italialaismaalissa näkyi etukäteen sopiminen mutta myös tilannetaju. Pirlon peliälystä saimme nauttia aina ottelun loppuhetkille asti. Ottelutulosta voi lähestyä myös jo kaksi vuotta sitten alkaneella uudella prandellimaisella Italialla.

Balotellin voittomaalissa näkyi olohuoneisiin asti paitsi Marion jatkuva pyrkimys tapahtumapaikalle myös Candrevan toistot. Oliko kyse saumattoman hämäävästä, ainakin Bainesille riittäneestä, vaihdosta oikealta vasemmalle jalalle, sujuvasta kaksijalkaisuudesta tai tarkasta keskitysosumasta maalintekijän otsalohkoon vai väistyvän Lazio-valmentaja Rejan kyvystä saada jo sarjakauden aikana irti potentiaali tästä 27-vuotiaasta italianosta? Vai ropiseeko systeemisade - eli oivallus hyödyntää italialaislaitureiden vahvuuksia ja sopia etukäteen sopimista pelaamisesta laitojen kautta takatolpalle - Cesare Prandellin laariin? Kenen neroutta - Candrevan henkilökohtaista osaamista ja Balotellin fiksuutta hakeutua sinne "where's the party at" vai Prandellin tirehtööriyttä?

Entäpä sitten loppuhetkillä Pirlon 20 cm syöttö Parololle laidassa, kun kaksi valkopaitaa prässäsi ja kävi kiinni karvanaaman testicoli:in? 35-vuotias kehäkettu siirsi pallon (nähtyään vastustajien lähestyvän jo metrien takaa) käytännössä aivan viereen, mutta - ah - sitäkin ratkaisevasti. Tätä voi selittää a) Pirlon tilannetajulla, b) hänen rutiinillaan ajatella pelistä ja pelitilanteista tai c) valmentajan iskostamalla systeemillä pelata palloa pienin askelin ja antaa aina se kuuluisa helppo syöttö lähelle.

Mitä mieltä sinä olet?
FCC / toimitus

1 kommentti:

Jukka kirjoitti...

Vaikea sanoa, kun ei tiedä mitä treenikentällä tapahtuu. Mutta kyllä tuollaiset Pirlon jätöt on minusta ihan pelaajan henkilökohtaisesta luovuudesta johtuvia.